Läheisten ihmissuhteiden keskeinen tehtävä lapsen kehityksessä on turvallisuuden tunteen tuottaminen ja ylläpitäminen. Lapsen lähisuhteiden tulisi tarjota turvallinen ympäristö vaikeidenkin kehitystehtävien, kuten aggression hallinnan toteuttamiseen. Lapsen terveen mielen koti on rakastetussa kehossa, kosketuksissa, äänensävyissä ja katseissa. Väkivaltainen tai laiminlyövä vanhempi vie lapselta mahdollisuuden elintärkeään turvallisuuden tunteeseen.
Väkivallan ja laiminlyönnin kokeminen on vakava riski lapsen kehitykselle. Väkivalta on aina häpäisemistä ja jättää lapselle tunteen arvottomuudesta ja kelvottomuudesta. Lapsi voi kokea, että hän ei ole rakastettu eikä rakastamisen arvoinen. Kielteisesti sävyttynyt vuorovaikutus ja ilmapiiri jättävät lapsen alttiiksi ahdistukselle ja pelolle, kokemukselle arvottomuudesta ja häpeän tunteelle. Erityisen haitallista on, että sama aikuinen, jonka tulisi tarjota turvaa, hoivaa ja rakkautta, onkin pelottava, satuttaa ja laiminlyö lasta.
Lapseen kohdistuva väkivalta ja laiminlyönti vaikuttavat kokonaisvaltaisesti lapsen fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen. Aivokuvantamisen menetelmin on pystytty todentamaan kaltoinkohtelun vaikutusmekanismeja lapsen kehittyviin aivoihin ja kehoon. Tätä kautta on syntynyt yhä vahvempi näyttö ja ymmärrys kaltoinkohtelun pysyvistä haitallisista vaikutuksista lapsen kehitykseen.
Jokainen lapsi kokee päivittäin uusia ja yllättäviä tilanteita, jotka aiheuttavat lapsen kehossa stressiä. Tavalliseen elämään ja terveelliseen kehitykseen kuuluvat kohtalaisen voimakkaat ja lyhytaikaiset stressivasteet, joita lapsi oppii vähitellen hallitsemaan ja kontrolloimaan turvallisen aikuisen avulla. Väkivallan ja laiminlyönnin kokeminen aiheuttaa lapsen kehossa voimakkaan stressivasteen, jota hänellä ei ole kykyä ja mahdollisuutta itse rauhoittaa. Usein haitallisia kasvatuksen keinoja käyttävä aikuinen on myös itse vahvan tunnekuohun vallassa, jolloin hän ei voi tukea ja auttaa lasta rauhoittumaan.
Voimakkaat ja usein toistuvat stressivasteet ilman turvallisen aikuisen rauhoittavaa tukea ylläpitävät ns. stressihormonien, kuten kortisolin korkeaa tasoa lapsen elimistössä. Tätä kautta kaltoinkohtelu muuttaa erityisen voimakkaasti niitä aivojen rakenteita, jotka ovat keskeisiä tunnetilojen, toiminnan ja vireystilan säätelyssä sekä muistin ja oppimisen kannalta.
Väkivaltatilanteessa lapsi on aina alisteinen suhteessa fyysisesti ylivoimaiseen aikuiseen. Silloin, kun lapsen mieli on varattu varuillaan olemiseen ja pelkoon, ajattelulle ja oppimiselle ei jää tilaa ja lapsen oppiminen hidastuu. Turvattomaksi olonsa tuntevalla lapsella ei ole kykyä oppia sitä, mitä aikuinen hänelle haluaa viestittää. Sen sijaan lapsi oppii, että väkivallan käyttö on sallittu tapa ratkaista ristiriitoja, vahvempi voittaa ja läheisissäkin ihmissuhteissa voi joutua pelkäämään.