Mikä estää ja edistää tunnistamista ja puuttumista?

Jokainen lasten ja perheiden kanssa työtä tekevä ammattilainenkin on ihminen inhimillisine tunteineen ja kokemuksineen. Lapseen kohdistuvan väkivallan ja laiminlyönnin havaitseminen ja näiden teemojen ympärillä työskentely herättää vahvoja tunteita ja on kenelle tahansa aikuiselle henkisesti kuormittavaa. Sota, katuväkivalta ja perheväkivalta televisiossa tai elokuvissa on helppo tunnistaa ja tunnustaa vääräksi mutta silloin, kun väkivalta on läsnä omassa arjessa, sen tunnistaminen ja tuomitseminen voi olla hankalampaa. Työntekijän oma kasvu- ja elämänhistoria vaikuttaa hänen asenteisiinsa ja moraalikäsityksiinsä lasten kasvatuksessa käytettäviä keinoja kohtaan.

Lapsen ruumiillinen kurittaminen oli Suomessa sallittua ja jopa suotavaa ennen vuotta 1984, joten monet tämän päivän aikuisista ovat itse kokeneet lapsuudessaan esimerkiksi tukkapöllyjä, luunappeja ja tarpeidensa huomiotta jättämistä. Kasvatuksellisen väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen edellyttää myös ammattilaiselta oman elämän- ja kasvatushistorian tuntemista ja omien mahdollisten väkivaltakokemusten käsittelyä. Tämä tarkoittaa sen pohtimista, millaista kasvatusta on itse saanut osakseen.

Työyhteisön jäsenten mielipiteet ja asenteet vaikuttavat yksittäisen työntekijän ajatteluun ja toimintaan. Työyhteisössä voi olla laaja yksimielisyys siitä, että silmin havaittavat lapsen pahoinpitelyn merkit, kuten esimerkiksi ruhjeet, isot mustelmat, palovammat ja luunmurtumat ovat aikuisen lapselle aiheuttamina fyysistä väkivaltaa. Niin sanotun lievän väkivallan muotojen kohdalla yksimielisyys ammattilaisten keskuudessa lakkaa ja keskustelua johdattavat yksilön moraali ja asenteet. Kun puhutaan henkisen väkivallan ja laiminlyönnin muodoista, on tavallista, että myös ammattilaisten mielipiteet jakautuvat yhä vahvemmin.

Kun väkivalta on jotakin minkä voi tunnistaa myös itsessään, omissa ajatuksissaan, puheissaan ja teoissaan, voi sen tunnistaa ja ottaa puheeksi luontevasti myös toisten kanssa. Väkivalta ei ole mystinen paha jossain oman itsen ulkopuolella vaan ihmisyyteen kuuluva osa, jonka kanssa itse kukin joutuu vastakkain aika ajoin. Myönteistä kasvatusta voi kestävästi alkaa vahvistaa vasta kun ymmärtää varjoja, joita sillä halutaan karkottaa.