Kasvatuksessa käytettävän väkivallan ja laiminlyönnin puhumisen kynnystä on hyvä madaltaa perhettä kohtaavan työntekijän mielessä. Väkivaltaan on toki helpompi tarttua kiinni siinä vaiheessa, kun vanhemmat tai lapsi on siitä jo puhunut. Työntekijän kannattaa kuitenkin kysyä riitely- ja turvallisuuskysymyksiä aina ja kaikilta vanhemmilta ja lapsilta, ei vain silloin kun väkivalta on jo tullut puheeksi tai intuitio niin sanoo.
Hyvä tapa on kertoa, että omaan työtapaan kuuluu aina ottaa puheeksi kaikkien kanssa lasten ja vanhempien kokema turvallisuus. Perustelua vanhemmille ja lapsille voi jatkaa sanomalla, että silloin tulee tilaa puhua perheen turvallisuudesta ja siitä, mitä perheenjäsenet sen kokevat. Vanhemmille voi kertoa, että pienempikin riitely ja haastavat tilanteet voivat luoda turvattomuutta eri perheenjäsenille, etenkin lapsille.
Kysymys, jonka vanhemmille voi sen jälkeen esittää on, että miten teillä riidellään ja toimitaan ristiriitatilanteissa. Millaisia haastavia tunteita sinulla on teidän perheenä olemiseen liittyen? Kun vanhempi on saanut kertoa perheen riitelytavoista, on hyvä vielä tarkistaa, vaikka vanhempi ei ole sitä maininnut, että ovatko riidat koskaan mielestäsi väkivaltaisia ja lapsen kannalta haitallisia.
Vanhempien välisestä riitelystä ja parisuhteen haastavista tunteista on hyvä kysyä, mutta erittäin tärkeää on kysyä kasvatuksellisiin tilanteisiin liittyvistä riidoista lapsen kanssa: tuleeko lapsen kanssa riideltyä ja miten riidellään? Millaisia haastavia tunteita vanhemmuus herättää ja millaisia keinoja vanhemmalla on rakentavasti ratkaista näitä. Tämä on kohta, jossa vanhemman tulisi voida tuntea, että häntä tuetaan käsittelemään asiaa, ei tuomita tai kontrolloida. Jos esiin nousee turvattomuutta, on erityisen tärkeää, että työntekijä voi olla turvallinen ja pysyä rauhallisena ja auttavana. Viestin on toki oltava, että väkivalta on teko, joka on väärin ja josta tekijä on vastuussa, mutta työntekijä auttaa löytämään siihen apua. Työntekijä ei lähde rinnalta mihinkään vaan kannustaa toisenlaiseen vanhemmuuteen.