Lapsiin kohdistuvan väkivallan ja laiminlyönnin tiedostettu tai tiedostamaton kieltäminen on yleistä perheissä, mutta tavallista myös lasten parissa työskentelevien ammattilaisten keskuudessa. Tämä voi johtua osin siitä, että pienen lapsen hätää ja avuttomuutta on ammattilaisenkin usein vaikea sekä uskoa että kohdata. Lapsen kaltoinkohtelun kohtaaminen herättää aikuisessa voimakkaita tunteita, joiden kanssa työskentely on haastavaa ja kuormittavaa.
Tärkeintä on, ettei kenenkään ammattilaisen tarvitse kokea olevansa yksin vastuussa lapsen ja perheen auttamisesta. Omien huolien ja tunnekokemusten jakaminen kollegoiden, esimiehen ja yhteistyökumppaneiden kanssa auttaa vähentämään omaa henkistä kuormitusta ja jakamaan vastuuta. Ammattilaisten saumaton yhteinen työ, jossa lapsen kokemus on keskiössä, on perheen tukemisen, mutta myös työntekijöiden työssä jaksamisen lähtökohta. Lapset ja vanhemmat voivat suomalaisessa palvelujärjestelmässä olla samanaikaisesti usean eri palvelun, kuten varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, neuvolan tai järjestöjen asiakkaana. Tällöin työntekijöiden yhteisen näkemyksen ja ymmärryksen rakentaminen perheen tilanteesta sekä työskentelyn tavoitteista ja keinoista on oleellista. Useimmilla paikkakunnilla on olemassa valmiit toimintamallit ja sovitut prosessikuvaukset niitä tilanteita varten, kun lapsiin epäillään kohdistuvan lähisuhteissaan väkivaltaa ja laiminlyöntiä.
Joskus lapsen ja perheen omasta lähipiiristä voi löytyä henkilöitä, jotka pystyvät auttamaan perheen jäseniä ammattilaisten antaman avun rinnalla. Kuntien ja muiden julkisten palvelujen lisäksi useilla alueilla toimii myös esimerkiksi järjestöjä, seurakuntia ja vapaaehtois- ja vertaistoimijoita, jotka myös voivat tarjota perheen tarvitsemaa tukea.