Oma asenteemme vaikuttaa tapaamme suhtautua asioihin, tilanteisiin ja ihmisiin. Kun sisäinen puheemme on negatiivista, huomiomme kiinnittyy automaattisesti virheisiin ja epäonnistumisiin. Huomaamme piirteet ja pikkuasiat, jotka ärsyttävät. Sisäinen kriitikkomme on jatkuvasti valppaana raportoimaan virheistä, sillä se mihin kiinnitämme huomiota kasvaa ja vahvistuu. Vastaavasti kun kiinnitämme huomiomme hyvään, näemme kehittymismahdollisuuksia, toivoa ja etsimme ongelmiin ratkaisuja. Hyvä vahvistuu ja vaikuttaa tunteisiimme sekä toimintaamme positiivisesti.
Kun lapsi tai joku aikuinen herättää meissä vahvoja negatiivisia tunteita, on hyvä pysähtyä tarkastelemaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Ruokinko minussa heräävää negatiivista vai pyrinkö esimerkiksi löytämään vaihtoehtoisia selityksiä lapsen ”huonolle” käytökselle? Omaa ajattelua voi harjoituttaa joustavammaksi, haastamalla omia totuttuja ajattelumalleja. Sen pohtiminen mikä toisen henkilön toiminnan taustalla oleva ajattelu, tunne tai tarve on, auttaa asettumaan toisen henkilön asemaan ja kasvattaa empatiakykyä. Empatia toisia kohtaan tutkitusti parantaa ihmissuhteiden laatua.
Apuna voi käyttää esimerkiksi Kannustajat-kortteja. Mentalisaation vahvistaminen on yksi menetelmä oman sisäisen puheen muuttamiseksi. Arjessa aikuisilta vaaditaan kykyä olla empaattinen ja virittää oma sisäinen tunnetilansa lapsen tunnetilaan. Tunneyhteyden ylläpitämistä ja lapsen sisäisen tasapainon kannattelua tukee aikuisen ns. PACE-asenne, sanan kirjaimet tulevat sanoista:
Myös ICDP eli International Child Development Programme tarjoaa työkaluja oman asenteen tutkiskeluun, tutustu ICDP kolmioon tästä.