Väkivalta ja laiminlyönti kasvatuksessa

Tervetuloa kasvatuksellisen väkivallan nelikenttään, joka sijaitsee seuraavalla sivulla. Olet kenties huolestunut lapsen tilanteesta omien havaintojesi, lapsen oman kertoman, vanhemman tai muun lapselle läheisen henkilön tai kollegan kertoman pohjalta. Tämän sivun kautta löydät tietoa lapsen kannalta haitallisen ja vahingoittavan kasvatuksen eri muodoista. Huomaathan, että lista ei ole kattava, kuitenkin se voi auttaa sinua tunnistamaan ja jäsentämään lapsen tilannetta ja hänen kokemaansa.

Fyysinen väkivalta

on aikuisen lapseen kohdistavaa toimintaa, joka aiheuttaa lapselle kipua ja voi vahingoittaa hänen terveyttään.

Lähtökohtana on, että kukaan vanhempi tai muu aikuinen ei saa satuttaa lasta kasvatuksen keinona. Suomen laissa (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1§3.mom.) asetetaan kasvatukselle seuraava tavoite: ”Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.”

Väkivalta voi olla asteeltaan lievää tai vakavaa väkivaltaa ja vakavimmassa muodossa se voi johtaa lapsen kuolemaan. Kaikki lapsen fyysistä koskemattomuutta loukkaava aikuisen toiminta on kuitenkin väkivaltaa. Rikoslaissa väkivallasta käytetään termiä pahoinpitely.

Kasvatuksellista väkivaltaa EI OLE lapsen rajoittaminen tai estäminen voimaa käyttäen silloin, kun aikuinen ei pyri aiheuttamaan eikä aiheuta lapselle kipua, esimerkiksi suojatessaan lasta vahingolta tai rajaamalla lasta vasten tämän tahtoa!

Fyysinen laiminlyönti

tarkoittaa lapsen fyysisten perustarpeiden laiminlyöntiä.

Lapsen fyysisiä perustarpeita ovat esimerkiksi riittävän unen ja levon saanti, riittävä ja laadukas ravinto, säänmukainen vaatetus ja pienen vauvan kohdalla esimerkiksi vaipan vaihtaminen riittävän usein.

Lasta tulee myös valvoa ja suojata erilaisilta vaaroilta, kuten sähkölaitteilta, autoteiltä tai vaarallisilta kemikaaleilta kotona. Lapsen tulee päästä tarvittaessa lääkäriin ja esimerkiksi lapsen neuvolakäynneistä tulee huolehtia.

Mikä tahansa lapsen fyysisten tarpeiden laiminlyönti lapsen ohjaamisen, rankaisemisen tai aikuisen auktoriteettiaseman vahvistamisen keinona on lapselle haitallista ja kiellettyä.

Henkinen väkivalta

Suurin osa vanhemmista tietää, että lapsen fyysinen kurittaminen tai rankaiseminen on kiellettyä. Vaikka tukkapöllyt ja kovakouraiset retuuttamiset ovat vielä käytössä lapsiperheiden arjessa, kasvatuksellisen väkivallan painopiste on siirtynyt henkisen väkivallan muotoihin.

Henkistä väkivaltaa kasvatuksessa on yleisimmin huutaminen, lapsen uhkaaminen ja pelottelu tai vanhemman aggressiivinen käytös ilman lapsen fyysistä satuttamista. Symboliseksi aggressioksi kutsuttu aikuisen toiminta voi olla esimerkiksi ovien tai tavaroiden paiskomista, jolloin aikuisen käytös ja olemus on uhkaava ja pelottava.

Henkistä väkivaltaa kasvatuksen keinoina ovat myös esimerkiksi lapsen nöyryyttäminen, alistaminen, sanallinen loukkaaminen, eristäminen ja lapsen näkymättömäksi tekeminen.

Henkinen laiminlyönti

Vanhemman kyvyttömyys myönteiseen ja läheiseen tunnevuoropuheluun lapsen kanssa on emotionaalisen laiminlyönnin ydin. Lapsi ei pysty jakamaan tunnekokemuksiaan – myönteisiä tai kielteisiä – laiminlyövän vanhemman kanssa. Joskus jopa vain vanhemman paheksuva ja kielteinen katse voi aiheuttaa lapselle häpeää ja syyllisyyttä.

Henkinen laiminlyönti kuvaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ja vuorovaikutusta, esimerkiksi:

• Vanhemman suhtautuminen ja asenne lapseen on kielteinen, vihamielinen tai torjuva.
  Lapseen voi kohdistua vihamielisyyttä tai lapsi voi olla perheen kaikkien ongelmin ”syntipukki”. Pientäkin lasta voidaan pitää pahana ja häneen voi kohdentua halveksuntaa tai torjuntaa.
• Vanhempi on välinpitämätön lapsen emotionaalisen kasvun tarpeita kohtaan.
  Vanhempi ei pysty rakentamaan turvallista ja myönteistä kiintymyssuhdetta lastaan kohtaan. Vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta puuttuvat lämpö, läheisyys, ilo ja yhteisten kokemusten jakaminen.
• Vanhempi ei ole tunnetasolla lapsen saatavilla tai ei vastaa lapsen tunteisiin sensitiivisesti.
  Vanhempi ei reagoi lapsen emotionaalisiin tarpeisiin tai suhtautuu niihin torjuvasti, kielteisesti ja vähättelevästi. Vanhempi ei ylläpidä läheistä yhteyttä lapsen kanssa. Lapsi ei saa lohtua vaikeissa tunnekokemuksissaan ja suhdetta leimaa tunnekylmyys.
• Vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä on lapsen ikään nähden epäsopivaa.
  Vanhempi esimerkiksi ylisuojelee lasta ja rajoittaa tämän uteliaisuutta ja oppimista. Toisaalta lapsi saatetaan altistaa traumaattisille kokemuksille, joilta lapsi ei itse voi suojautua. Vanhemman odotukset lasta kohtaan eivät vastaa lapsen ikää ja kehitystasoa.
• Vanhempi ei pysty tunnistamaan lapsen yksilöllisyyttä ja rajoja.
  Lasta käytetään toteuttamaan vanhemman omia tarpeita ja toteutumattomia unelmia. Vanhemmalta puuttuu kyky erottaa lapsen todellisuus ja yksilölliset kokemukset omasta kokemusmaailmastaan, toiveistaan ja uskomuksistaan.
• Vanhempi ei tue lapsen myönteisten sosiaalisten taitojen kehittymistä.
  Vanhemman käyttäytyminen lasta kohtaan voi johtaa siihen, että lapsi pakotetaan tai hän muuten päätyy omaksumaan ongelmallisen sosiaalisen käyttäytymisen. Vanhempi ei mahdollista lapsen liittymistä ikätasoiseen ja myönteistä sosiaalista kehitystä tukevaan seuraan.

Psykologinen kontrolli

Aikuinen voi ohjata ja säädellä lapsen toimintaa ja tekemistä joko

kohdistamalla sanomisensa suoraan lapsen käytökseen:

”Nyt lähdetään sisälle” tai ”Tänään ei osteta karkkia vaikka kuinka tekee mieli”

tai syyllistämällä ja manipuloimalla lapsen mieltä:

”Äitiä hävettää kun käyttäydyt noin” tai ”En tykkää susta yhtään jos nyt et tee niin kun isi sanoo”

Jälkimmäistä, lapsen rakkautta ja riippuvuutta hyväksikäyttävää ohjaamisen muotoa kutsutaan psykologiseksi kontrolliksi. Tällöin aikuinen ohjaa lasta ikään kuin kiertotietä, lapsen mielen kautta, pyrkii aiheuttamaan lapselle syyllisyyttä ja ahdistusta sekä tekee rakkautensa lapselle ehdolliseksi. Aikuisen viesti on, että lapsen tulee olla tietynlainen ja toimia tietyllä tavalla, jotta hän ansaitsee aikuisen kiintymyksen ja hyväksynnän.

Tällöin lapsi ei ole vapaa ilmaisemaan spontaanisti itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan vaan joutuu jatkuvasti pelkäämään tulevansa torjutuksi ja hylätyksi. Psykologista kontrollia käyttävä aikuinen aiheuttaa lapselle sosiaalisen paineen ajatella ja tuntea aikuisen toivomalla tavalla.

Lapsi ja perheväkivalta

Lapselle altistuminen läheisten aikuisten väliselle väkivallalle on yksi lapseen kohdistuvan henkisen väkivallan muoto. Aikuisten välinen väkivalta voi olla esimerkiksi fyysistä, henkistä, seksuaalista tai taloudellista väkivaltaa.

Väkivalta vaikuttaa aina kielteisesti perheen ilmapiiriin, vuorovaikutukseen ja suhteisiin ja täten se koskettaa kaikkia perheen jäseniä. Silloin, kun lapsen lähisuhteissa on aikuisten välistä väkivaltaa, myös lapseen suoraan kohdistuvan kasvatuksellisen väkivallan riski on suuri.

On tavallista, että perheväkivaltatilanteessa aikuiset ajattelevat, että lapset eivät tiedä väkivallasta ja eivät ole kuulleet tai nähneet väkivaltaa. Kuitenkin lapsen aistimukset väkivallasta ovat laaja-alaisia ja lähes poikkeuksetta lapset ovat erittäin tietoisia tapahtuneista. Lapset aistivat aikuisten välisiä jännitteitä, pystyvät ennakoimaan väkivaltatilanteita käyttäen kaikkia aistikanaviaan hyväksi. Samanaikaisesti lapsella itsellään on hyvin vähän keinoja ymmärtää ja työstää kokemaansa.

On keskeisen tärkeää, että aikuisten välistä väkivaltaa kokenut lapsi saa apua väkivaltakokemustensa käsittelyyn ja tukea turvallisuuden kokemuksen palautumiseen.