Kun lapsi kertoo

Kun lapsi kertoo häneen kohdistuneesta väkivallasta tai laiminlyönnistä, älä hätäänny. Keskity kuulemaan lapsen kertomaa, huomioi oma hengityksesi ja se, mitä mielessäsi ja kehossasi tapahtuu. Voit vakauttaa omaa tunnetilaasi painamalla jalat tukevasti lattiaan tai maahan ja hengittämällä rauhallisesti. Näin omat tunnetilasi ei estä sinua olemasta läsnä lapselle. Annan lapsen puhua, kiitä lasta siitä, että hän uskoutui sinulle ja mahdollisuuksien mukaan kirjaa ylös kaikki lapsen kertoma. Voit esittää lapsille avoimia kysymyksiä, kuten ”kerro lisää” tai ”voisitko kuvailla sitä tarkemmin” mutta vältä lapsen johdattelua ja painostamista. Kerro lapselle, että sinun tehtäväsi on viedä asiaa eteenpäin mutta kerro myös että tässä tilanteessa lapsi suojassa eikä häneen kohdistunut väkivalta ole hänen syytään.

Lapsi voi puhua, vihjaista ja ilmaista kokemuksiaan monella eri tavalla ja eri sanoilla, myös epäsuorasti. Voi olla, että aikuinen ymmärtää lapsen puhuneen väkivaltakokemuksestaan vasta, kun kohtaaminen on jo ohi. Lapsi voi kertoa kokemastaan jonkin muun asian yhteydessä tai silloin, kun aihepiiriä käsitellään esimerkiksi kaveripiirissä, oppitunnilla tai harrastuksessa. Onkin tärkeää luottaa omaan intuitioonsa silloin, kun huomaa oman huolen heräävän ja palata lapsen kanssa asiaan. Eri-ikäiset lapset välittävät aikuisille kokemuksiaan eri tavoin. Lapset puhuvat usein niille aikuisille, jotka he kokevat läheisiksi ja/tai luotettaviksi.

Lue lisää lapsen kohtaamisesta ja lapsen kanssa työskentelystä haastavissa tilanteissa Auttajan apuvälineestä.