Yksinäisyys

Yksinäisyys on keskeisin ihmisten terveyttä huonontava ja hyvinvointia alentava tekijä. Yksinäisyyttä löytyy mitä kummallisimpien asioiden takaa. Yksinäisyydellä on todistetusti yhteyksiä esimerkiksi lohtusyömiseen, liikkumattomuuteen tai sydänongelmiin. On helpompi keskittyä ylipainoon, masennukseen ja päihteisiin liittyviin käytäntöihin kuin pohtia niiden takana olevia juurisyitä, joista yksinäisyys on todennäköisesti yksi tärkeimpiä.

Ystävyyssuhteet ovat yhteiskuntaa koossa pitävää sosiaalista sementtiä. Tarve kuulua johonkin on osa ihmisyyttä, ja siksi yksin jääminen vie elämältä perustan. Se lannistaa, sairastuttaa, eristää ja lisää itsetuhoisuutta. (Yksinäisten Suomi -teos Juho Saari toim. 9/2016)

Yksin oleminen ei aina tosin tarkoita sitä, että olisi yksinäinen. Joskus kaipaammekin omaa rauhaa, jolloin haluamme olla yksin. Pitkittyessään yksinäisyys voi kuitenkin olla ahdistavaa.

Uusia ystäviä voi löytää muun muassa harrastusten parista, missä voi tavata muita samanhenkisiä. Myös sosiaalinen media voi tarjota uusia kontakteja, mutta se sekä virtuaalinen maailma voivat joskus myös lisätä yksinäisyyttä, koska toisten kohtaaminen tapahtuu verkossa. Tärkeää on kuitenkin olla itse aktiivinen ja etsiä toisten seuraa, vaikka se ei ole helppoa.

 

Ihminen tunnetusti tarvitsee elämäntilanteesta riippumatta kokemusta kuulua johonkin; yhteisön, joka kannattelee ja tukee varsinkin silloin, kun elämä haavoittaa tai kolhaisee, vaikkapa sairauden johdosta. Tärkeitä tällöin ovat mm. erilaiset vertaisryhmät, liikuntaryhmät, perhe ja suku.

Järjestöt, erityisesti paikallisyhdistykset, tekevät arvokasta työtä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä ihmisten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Toiminta antaa mahdollisuuden osallistua ja kiinnittyä porukkaan. Yhteisöllisyys, mielekäs toiminta ja luottamus luovat sosiaalista pääomaa, joka edistää hyvinvointia ja terveyttä. Tällä on myös suuri kansantaloudellinen merkitys.

Lähteitä:
Mielenterveyden keskusliitto

Yhteisöllisyys
sydan.fi